Osaaminen - 18.05.2017 klo 14.29 - Uutinen

Ei siinä auta kuin suoriutua

Ei siinä auta kuin suoriutua

Aada Sunabackan kukkasidontatehtävän pöytäkoriste on viuhkan muotoinen. – Olen tehnyt viuhkan mallisen työn kilpailuissa kaksi kertaa aiemminkin. Se on näyttävä ja osaan tehdä sen hyvin, hän kertoo. Kuva: Annika Rauhala

Kolme päivää minuuttiaikataulua ja tarkkaa työskentelyä tuhansien silmäparien seuratessa. Sitä on kilpailijoiden arki ammattiin opiskelevien Taitaja2017-kilpailuissa. PAMin edustamista aloista parasta osaajaa haettiin esimerkiksi kondiittorien, floristiikan ja turvallisuusalan finaaleissa.

Lajinsa mestaruudesta kisaavat kondiittoriopiskelijat saivat tänä vuonna eteensä ylimääräisiä yllätyksiä. Taitaja2017-kisoissa kilpailutöitä tehdään minuuttiaikataululla, mutta vasta keskiviikkona selvisi, että kakkuja valmistetaankin kahden sijasta kolme. Lisäksi kakut piti leikata kolmeentoista samankokoiseen palaan, mikä vaati kilpailijoilta ylimääräistä laskemista.

– Ei siinä auta kuin suoriutua, summaa Lapin ammattiopistosta tänä keväänä valmistuva Anu Alatalo.

Hän oli tyytyväinen kilpailupäiväänsä – kaikki sujui kuten pitikin, yllätyksistä huolimatta.

Ammattiin opiskelevien Taitaja-kilpailun finaalit järjestetään tällä kertaa Helsingin Messukeskuksessa. Kilpailualoja on noin 50 ja eri lajien finalisteja yhteensä yli viisisataa. Itse kilpailut kestävät kolme päivää, tulokset ovat selvillä torstaina 18. toukokuuta.

Kun valitaan parhaista parhaita, tehtävät saavat olla vaikeita. Kondiittoreja testattiin esimerkiksi tehtävällä, jossa piti loihtia gluteeniton ja vegaaninen pieni makea pala. Siinä karsittiin heti pois käytöstä sokerileipurin kolme luottotuotetta.

– Ensin lähtivät jauhot, sitten voi ja kerma, listaa kilpailun tuomaristoon kuuluva Eero Paulamäki.

Miten haasteesta selvisi Anu Alatalo?

– Kyllä tätä tehtävää manattiin koululla monta kertaa. Päädyimme raakakakkupalloon ja raakasuklaaseen, Alatalo kertoo.

Kaikki finalistit ovat olleet aiemmin vähintään yhdessä vaativassa kilpailutilanteessa, sillä Taitaja-lajien semifinaalit kisattiin tammi-helmikuussa.

Anu Alatalo ei hätkähtänyt, vaikka kondiittorien kilpailussa valmistettavien kakkujen määrä muutettiin viime hetkellä kahdesta kolmeen. Kuva: Annika Rauhala

Kuten olympialaisissa, Taitaja-kisoissakin varsinaiseksi kilpailulajiksi voi päätyä näytöslajien listalta. Stadin ammattiopistossa opiskeleva Tommi Raittila voitti viime vuonna turvallisuusalan kilpailun Seinäjoella, kun laji oli vielä mukana näytöslajina.

– Kun turvallisuusala nyt on mukana ensimmäistä kertaa kilpailulajina, päätin lähteä kisaan samalla draivilla, Raittila kertoo.

Kilpailussa testataan tänä vuonna esimerkiksi rikosilmoitinjärjestelmän asennusta ja sen käyttökoulutusta, alan lakitietoutta sekä fyysistä kuntoa ja toimintaa voimankäyttötilanteessa.

– Mikä fiilis? Ai pikkasen hermostuttaa? Ei haittaa, rauhoittelee yksi kisan toimitsijoista Raittilaa ennen fyysisen kokeen aloitusta.

Esimerkiksi vatsalihasliikkeitä, kahvakuulien kantamista ja henkilön käsiraudoittamista vaativa suoritus näyttää etenevän rauhallisesti ja tehokkaasti. Raittilalla on varaa olla kilpailun suhteen muutenkin luottavainen.

– Turvalaiteasennus meni hyvin, se on oma vahva alueeni. Lakitietokyselyssä sain hyvin pisteitä, hän kuvailee.

Raittilan mielestä tehtävien kirjo kuvaa hyvin sitä, miten monenlaisiin ammatteihin turvallisuusalaa opiskeleva voi päätyä.

– On yleinen luulo, että turvallisuusalalta valmistutaan vain vartijoiksi. Muita ammattialoja ovat esimerkiksi lentokentän turvatarkastaja ja turvasuojaaja, siis kansankielellä turvalaiteasentaja, Raittila kertoo.

Tommi Raittila suorittaa raudoitustehtävää. Turvallisuusala pääsi varsinaiseksi Taitaja-kilpailulajiksi tänä vuonna. Kuva: Annika Rauhala

Taitaja-kilpailuja on järjestetty vuodesta 1988 lähtien, mutta messumaiseksi tapahtumaksi kisat ovat paisuneet 2000-luvulla. Eri alojen kilpailuja seuraa ja ammatillisen opetuksen tarjontaan tutustuu nelipäiväisen Taitaja2017-tapahtuman aikana jo tuhansia nuoria. Kaikkiaan tapahtumaan odotetaan 80 000:ta kävijää.

Tarkkuutta vaativat kilpailutyöt tehdään yleisön silmien alla meluisessa messuhallissa. Katsojien luulisi lisäävän kilpailujännitystä entisestään.

– Ei ei, se on ihanaa! Parasta on nähdä ihmisten ilmeet, kun saan tehtyä kukista jotakin näyttävää, valistaa floristiikan finaalissa kilpaileva Aada Sunabacka.

Hän on juuri saanut päätökseen puutarhurin opinnot Huittisten ammatti- ja yrittäjäopistossa. Floristin ammatti kuitenkin vetää puoleensa. Sunabackan ensimmäisen opiskeluvuoden harjoittelu kukkakaupassa johti edelleen jatkuvaan osa-aikatyöhön, ja tarkoitus on jatkaa floristiikan opinnoilla tutussa koulussa. Taitaja-kisoissa Sunabacka kisasi myös viime vuonna.

– Ei tässä oikein ollut vaihtoehtoja, opettaja ilmoitti minut uudestaan mukaan, hän hymyilee.

Floristiikan finaalissa valmistettiin pöytäkoriste Suomi100-teemaiseen tilaisuuteen. Lähes kaikki kilpailijat valitsivat valkoisia ja sinisävyisiä kukkia, myös Aada Sunabacka. Kuva: Annika Rauhala

Keskiviikkona Sunabackan työpöydällä valmistuvat noutopöydän pöytäkoriste sekä toinen kukkasidontatyö, puhujakorokkeen koriste. Työt liittyvät samaan Suomen juhlavuoden teemaan. Sunabacka on valinnut töihinsä valkoisia ja sinisävyisiä kukkia. Samoihin väreihin näyttävät luottavan myös muut kilpailijat. Oliko vaihtoehtoja?

– Kun teemana on Suomi100, niin kyllä ne värit valikoituvat aika automaattisesti, Sunabacka kertoo.

Katsojan huomio kiinnittyy kilpailijoiden käsissä muotoutuviin näyttäviin kukkasidontatöihin. Tuomaristo kiertää kuitenkin jatkuvasti tarkkailemassa myös sitä, miten kilpailijat hoitavat ja kohtelevat materiaalejaan. Se on asiakkailta piiloon jäävää, takahuoneissa tehtävää työtä. Sitä, joka vie valtaosan floristien työajasta.

– Asiakkaat näkevät usein vain kimpun sidontavaiheen. Silloin voi olla vaikea hahmottaa, kuinka paljon töitä tehdään ennen kuin kukat edes päätyvät esille kaupan puolelle. Se kaikki on kuitenkin huomioitava kimpun hinnassa, Sunabacka tietää.

Kädentaidot ja oikeiden tekniikoiden hallitseminen ovat keskeinen osa ammattiin oppimista. Kondiittorien kisassa piti valmistaa gluteeniton ja vegaaninen makea pala. Kuva: Annika Rauhala

Kilpailijoiden töiden etenemistä seuraa yleisön lisäksi suuri joukko huoltajia, opettajia ja muita kannustajia. Leipuri-kondiittoreja yli 30 vuotta opettanut Esa Rantakeisu tuli Helsinkiin seuraamaan entisen oppilaansa Anu Alatalon kisaa.

Rantakeisu on urallaan nähnyt, miten rahoitusleikkaukset ovat vaikuttaneet ammattioppilaitosten opetukseen.

– Lähiopetuksesta on vuosien varrella leikattu jopa kymmenen viikkotuntia. Se on kestämätöntä, kun tarkoitus on opettaa nuorille ihmisille ammattitaidon perusteita, hiljattain eläkkeelle jäänyt Rantakeisu painottaa.

Anu Alatalo tunnistaa ongelman. Opetusta on korvattu itsenäisellä työskentelyllä. Vaikka sitäkin tehdään valvonnan alla, opettajan läsnäoloa on vaikea korvata.

– Tämä on kuitenkin ala, jossa kädentaidot ovat keskeisiä. Jos opetusta ei saa tarpeeksi, voi tietyt tekniikat tai työtavat oppia alusta asti väärin. Sitä on myöhemmin vaikea korjata, Alatalo pohtii.

Jos Rantakeisu saisi päättää, opetukseen palautettaisiin pikavauhtia osaamista mittaavat arvosanat.

– Nykyisin monista kursseista saa pelkän suoritusmerkinnän. Ei sellainen ketään motivoi, hän sanoo.

Kirjoittanut: Mari Areva