Järjestö - 12.05.2017 klo 09.52 - Nro 6/17 - Puheenjohtajan kolumni

Johtoryhmä: Ann Selin

Ruokajonojen maassa #hallitus saisi keskittyä miettimään, miten #työllisyys nousisi.

Olen käynyt kouluni ja kasvanut aikuiseksi Itä-Helsingin lähiössä, Myllypurossa. Tässä taannoin tieni vei sinne, kun menin hetkeksi auttamaan hyvää ystävääni, joka oli jakamassa soppaa ruokajonossa seisoville. Ottajia oli. Jono oli järkyttävän pitkä. Mietin, mitä kaikkea näiden ihmisten elämässä on tullut eteen. Jonossa on eläkeläisiä, opiskelijoita, pienituloisia työntekijöitä ja työttömiä. Miten me olemme Suomessa tässä tilassa? Vaikka olen tiennyt, että köyhyyttä on, jonon näkeminen tuo asian todella iholle. Jono on hiljainen, ihmiset odottavat kuuliaisesti ja järjestäytyneesti vuoroaan. Moni toivoisi löytävänsä työn, jotta voisi tulla omillaan toimeen. Miten tähän todellisuuteen istuvat hallituksen kaavailut työttömien lisänöyryytyksestä? Muutoin urakoidaan normien purun nimissä, mutta työttömille asetetaan lisää velvoitteita.

Poliitikkojen olisi todella keskityttävä etsimään keinoja, joilla työllisyyttä edistetään ja saadaan lisää työpaikkoja. Työnantajatkaan eivät voi haluta turhien hakemusten tulvaa, joka syntyisi nyt valmisteilla olevan lain toteutuessa. Näin ovat jo jotkut elinkeinoelämän puolelta ehtineet todeta. Miten ihmeessä voisi olla järkevää tehtailla hakemuksia vain siksi, ettei menetä työttömyysetuuttaan? Ei kai sentään kenenkään mielessä ole tässäkin ollut leikkaaminen? Joku on saattanut ajatella, että säästyyhän siinä työttömyyskorvauksia, kun karensseja alkaa paukkua yhä useammalle. Saattaisi kuitenkin käydä myös niin, että taloudellisesti valtio ei hyötyisi tästä mitään. Kun ihmisten on jollakin elettävä, niin karenssin aikana varsin useat joutuisivat turvautumaan toimeentulotukeen. Moni työttömyyskorvausta saava on oppinut elämään niin säästeliäästi, ettei ole joutunut turvautumaan viimesijaisiin etuuksiin. Eivätpä he kaikki ole Myllypurossakaan tai muualla leipäjonoissa.

Toivon syvästi, ettei tämä lakiesitys tällaisena etene. Nyt tarvitaan uudelleen harkintaa ja tämän esityksen sijaan pohdintaa siitä, miten todellista palkkatyötä saadaan lisää ihmisten ulottuville.

Kirjoittanut: Ann Selin, PAMin puheenjohtaja