Järjestö - 11.11.2016 klo 10.31 - Nro 13/16 - Puheenjohtajan kolumni

Johtoryhmä: Ann Selin

#Muutos on äärimmillään sitä, että on pakko vain sopeutua.

Jo pitkään olemme eläneet maailmassa, jossa olemme saaneet tottua siihen, että jatkuva muutos on pysyvää. Kliseistä ehkä, mutta varmasti useimmat meistä tunnistavat sen olevan totta omassa elämässämme, oli kyse sitten työstä tai mistä tahansa elämänalueesta.

Monet tuntevat, että kokemusten jakamisesta ja vertaistuesta on apua. Monet haluavat olla avuksi ja tueksi, vaikkei vastaavaa olisi juuri omalle kohdalle sattunutkaan.

Työelämäasioissa tuki ja apu on saatavilla ennen kaikkea tietenkin ay-liikkeen parissa. Solidaarisuutta on edelleen, vaikka jotkut toisinkin yrittävät väittää.

Muutos voi olla yksilön tai yhteisön kannalta hyvä tai huono asia. Useimmiten se kai on vähän molempia. Usein meillä on mahdollisuus vaikuttaa muutokseen ainakin jossain määrin. Joskus on vain löydettävä tapa sopeutua.

Itse olen nyt tilanteessa, jossa ainut vaihtoehtoni on sopeutua.

Rintasyöpä on yleinen sairaus. Suomessa joka kahdeksas nainen sairastuu siihen jossain vaiheessa. Omasta syövästäni tiedän tässä vaiheessa sen verran, että tulen tarvitsemaan useita erilaisia hoitoja. Lehden ilmestyessä jo todennäköisesti tiedän, koska ensimmäiset hoidot alkavat. Edessä ovat joka tapauksessa kuukausien hoitojaksot.

Kukin reagoi hoitoihin hyvin yksilöllisesti. Kaikki toivovat tietenkin, että sietäisivät niitä hyvin. Niin minäkin. Tästä ajatuksesta pyrin pitämään kiinni, ja uskon voivani työskennellä ainakin osittain hoitojen kuluessa.

Vertaistuen ja yleensäkin valtavan empatian merkityksen olen tässäkin asiassa saanut jo upeasti kokea. Tätäkään ei tarvitse käydä läpi yksin. Olen myös ehtinyt jo liittyä syöpäjärjestöön ja tutustua sen toimintaan – järjestöihmiselle aika luontaista.

Taistellen siis menemme eteenpäin kukin oman kamppailumme kanssa. Tarkoitus on voittaa.

Kirjoittanut: Ann Selin, PAMin puheenjohtaja