Työelämä - 14.03.2014 klo 09.27 - Nro 3/14 - Pääkirjoitus

Pääkirjoitus: Riskin siirtoa

Oma yritys, lyhyt työpäivä tai työviikko tai töitä erilaisissa työympäristöissä – hienoja vaihtoehtoja, jos ihminen niitä itse haluaa. Moni kuitenkin ryhtyy yrittäjäksi tai tekee osa-aika-, määräaika- tai vuokratyötä vastentahtoisesti, kun muuta vaihtoehtoa ei ole.

Oma yritys, lyhyt työpäivä tai työviikko tai töitä erilaisissa työympäristöissä – hienoja vaihtoehtoja, jos ihminen niitä itse haluaa. Moni kuitenkin ryhtyy yrittäjäksi tai tekee osa-aika-, määräaika- tai vuokratyötä vastentahtoisesti, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. On selvää, että kun tuotanto ja yhteiskunta muuttuu, työkin muuttuu. Kaikki muutokset eivät kuitenkaan ole välttämättömyyksiä vaan valintoja.

Liian usein valintana on malli, jossa riski kysynnän vaihtelusta siirretään suoraan yksittäiselle työntekijälle. Yrittäjyyshän ei ole aitoa, jos työntekijä tekee entisen työnantajansa kanssa kontrahdin, jossa entinen työnantaja tosiasiassa määrää toiminnasta. Väliaikaisesta työvoiman tarpeesta ei ole kyse silloin, jos yrityksen toiminta pyörii vuokratyövoimalla tai työvoimaa vuokralle tarjoavalla yrityksellä kysyntä on jatkuvaa. Osa-aikatyöstä on monilla pamilaisilla aloilla tullut normi. Yksi kummallisuus on nollatuntisopimus. Mistä silloin sovitaan, jos sovitaan ei-mistään?

Työlainsäädännön lähtökohta on suojella työntekijää, koska hän on työsuhteen heikompi osapuoli. Yksi heikompaa suojaava käytäntö olisi PAMin esittämä vaatimus osa-aikatyön perustelemisesta työsopimuksessa samalla tavoin kuin määräaikainen työkin perustellaan.

Kirjoittanut: Auli Kivenmaa, päätoimittaja