Työelämä - 26.06.2017 klo 09.00 - Nro 8/17 - Kolumni

Juha Siltala: Turha syyttää robotteja

Kun työ halpenee ja silppuuntuu, syyksi esitetään usein teknologian vääjäämätöntä kehitystä. Tekniikka tekee lopun vakinaisista työsuhteista ja muuttaa työntekijät omalla riskillään yrittäviksi keikantekijöiksi. Ainakin keskipalkkaiset työt katoavat sitä mukaa kuin asiantuntijat hoitavat kaiken tietokoneilla. Keskipalkkalaisista tulee palveluiden halpatyövoimaa. Työvoiman ja palkkarakenteen sanotaan tällöin polarisoituvan.

Polarisaatioväitteen mukaan työn kysyntä johtaa palkkojen nousuun myös halpatöissä, ei vain hyvin palkatuissa asiantuntijatehtävissä. USA:ssa viime vuosikymmeninä ovat kuitenkin alentuneet niin mediaanipalkat (keskimmäiset palkat) kuin niitä alemmatkin palkat. Economic Policy Instituten tutkijoiden mukaan työllisyys on 2000-luvulla kasvanut etupäässä matalapalkkaisissa töissä. Työntekijöiden reaalipalkat nousivat lähinnä vuosina 1995-2000, ja silloin automaatio eteni suurin harppauksin verrattuna 2000-lukuun, jolloin se hidastui.

Vaikka robotti veisi teollisuustyöntekijän työn, automaatio yleensä voi synnyttää työtä ja mahdollistaa paremman palkan maksamisen siitä. Suomessa työllisyys polarisoitui vuosina 2002-2008 niin, että eniten kasvoivat kolmen ylimmän ja kahden matalapalkkaisimman ammattikymmenyksen työllisyysosuudet. Sitä vastoin palkat reaalipalkat nousivat kaikilla työntekijöillä toisin kuin USA:ssa, paremmin palkatuilla toki eniten.

Hurjimmat ennusteet ammattikadosta eivät ole liioin toteutuneet, sillä työtä syntyy koko ajan ja siitä koostuu ammatteja. Mutta se, koostuuko siitä kohtuullisesti korvattuja töitä kohtuullisin ehdoin, riippuu työntekijöiden tinkimisvoimasta. Lawrence Mishel ja Josh Bivens, Economic Policy Instituten tutkijat, pitävät automaatiolla pelottelua harhautuksena, joka vie huomion pois oleellisimmasta muutoksesta: työvoiman järjestäytymisoikeuksista ja neuvotteluvoimasta.

Kirjoittanut: Juha Siltala, Helsingin yliopiston Suomen historian professori.