Hyvinvointi - 18.12.2015 klo 10.42 - Nro 15/15 - Kolumni

Paleface: Hiljaisuus Heikkiläntiellä

Taiteilija Nina Backman pohdiskelee hiljaisuuden luonnetta pian avautuvassa Silence Project-näyttelyssään Gallen-Kallela Museossa Tarvaspäässä. Aika usein kuulee ihmisten ”hiljentyvän” jouluksi ja vuodenvaihteen olevan hiljaisuuden aikaa.

Hiljaisuus on harvoin täydellistä hiljaisuutta. Minulle hiljaisuus on äänilevyn rahinaa levypuolen päätyttyä, kun musiikki on loppu, mutta levy yhä pyörii. Nukkuvan lapsen tuhinaa. Kellon raksutusta.

Hiljaisuus on laineiden liplatusta Vaskiniemenrannassa. Se lyhyt hetki keikalla, biisin jälkeen, ennen aplodeja. Hetki ennen välispiikkiä ja seuraavaa rallia, kun vedän keuhkot täyteen ilmaa.

Hiljaisuus on kudelma elektronisten laitteiden hurinaa, kohinaa, minimaalista taustahälyä. Kun huokaamme ”ah, mikä hiljaisuus”, jossain kaukana kuuluu kuitenkin liikenteen ääniä.

Maailman hiljaisin paikka on Orfield-laboratorion kaiuton huone Minneapoliksessa. Pisin aika minkä kukaan on onnistunut viettämään huoneessa on 45 minuuttia. Absoluuttinen hiljaisuus tekee hulluksi, aiheuttaa hallusinaatioita. Ihminen kuulemma erottaa kaiuttomassa tilassa omien ruumiintoimintojensa aiheuttamat äänet yliaistillisesti. Sydämentykytys, vatsan kurniminen ja keuhkojen äänet ylikorostuvat.

Myös lumella on jonkinlainen yhteys hiljaisuuteen. Länsiafrikkalainen ystäväni kutsuu lumipeitettä ”äänenvaimennukseksi”. Aivan kuin se todella vaimentaisi kaikki äänet ympärillämme.

Mun hiljaisuus löytyy työhuoneelta Heikkiläntieltä, kulttuurikeskus Sähinästä vanhasta Luottokunnan talosta. Siellä hiljaisuuden särkee vain tuolin narina. Tai kahvinkeittimen terapeuttinen pulputus. Työhuoneen hiljaisuus antaa tilaa ajatuksille. Se on petrimalja inspiraatiolle. Työhuoneen hiljaisuus on tyhjä canvas äänille ja äänelle. Tarvitsen hiljaisuutta, jotta voin tuottaa ääntä, lisää ääniä, uusia ääniä.

Meren rannassa Lauttasaaressa istun hiljaisuudessa, vaikka luonto kuhisee ympärillä. Se ei koskaan vaikene. Meri on jatkuvassa liikkeessä, silti se on tarjoaa hiljaisuuden kokemuksen, jotain muuta kuin kaupungin melun, sivilisaation äänet. Teollisuuden, elektroniikan ja arjen mekaaniset äänet.

Hiljaisuus on harvoin hiljaisuutta. Hiljaisuus on mielentila, jonka voi saavuttaa yllättävissä paikoissa.

Kirjoittanut: Paleface. Kirjoittaja on helsinkiläinen rap-taiteilija ja isä.