Työelämä - 26.06.2017 klo 13.30 - Nro 8/17 - Artikkeli

Kaikki muuttuu – selvitimme mitä kuuluu Pam-lehdessä aiemmin haastatelluille palvelualojen työntekijöille

Kaikki muuttuu – selvitimme mitä kuuluu Pam-lehdessä aiemmin haastatelluille palvelualojen työntekijöille

Vuonna 2006 kolmekymppinen Tauno Ahola työskenteli lentokentän ravintolassa. Nyt Ahola (keskellä) manageroi drag-taiteilijoita kuten Jayden Marsia eli Aarnia ja Miss B:tä eli Miikaa. Kuva: Vesa Laitinen

Tässä he ovat nyt: apteekin myyjästä tuli presidenttiehdokas ja ravintolatyöntekijästä drag daddy. Pam-lehteä on julkaistu 17 vuotta. Palasimme kysymään, mitä vuosien aikana haastatelluille kuuluu nyt.

Drag Daddy

Tuuheat tekoripset sojottavat hyvin, hyvin sinisten silmien yllä. Uhkea Jayden Mars eli Aarni käännähtää toisen sankkaripsisen naisen puoleen, jolla on vesimelonin kokoinen nutturalaitos päänsä päällä. Nuttura kuuluu Miss B:lle eli Miikalle.

Helsingin musiikkitalon lähes tyhjässä kahviossa kajahtaa drag-nauru, joka ei missään olosuhteissa pyri olemaan hillitty. Pöydän toisessa päässä hymyilee lempeän näköinen mies.

– Nää on tällasia... Naurahduksessa on lämpöä ja - kyllä, suorastaan isällisyyttä. ”Drag daddy”. Sillä nimellä nuoret artistit Miss B ja Jayden Mars kutsuvat ”drag maman” eli tunnetun drag-taiteilijan Antti ”Sheila” Taipaleen manageria ja aviomiestä Tauno Aholaa.


Kun Pam-lehden kansiotsikko 11 vuotta sitten totesi, että ”salailematta paras”, Ahola oli 30-vuotias Helsinki-Vantaan lentokenttäravintolassa vuorovastaavana työskentelevä sinkku. Eteläpohjanmaalainen nuori mies poseerasi ylväästi kuvassa ja kertoi silloin, että ei peittele homouttaan töissä, mutta ei näe tarvetta sen julistamiselle sen enempää kuin heterotkaan esittelevät omaan seksualisuuteen liittyviä kiinnostuksiaan työpaikalla. Ahola kertoi myös, että oli tullut irtisanotuksi vuosia aikaisemmin hieman sen jälkeen, kun oli työnantajan kysyessä myöntänyt pitävänsä miehistä.

– Vähän sen haastattelun tekemisen jälkeen rakastuin. Mies oli töissä toisessa ravintolassa lentokentällä.


Siitä alkoi paitsi pitkä ja onnellinen parisuhde, melko pian myös uusi ura.

– Antti on aina halunnut tehdä teatteria. Tokana seurusteluvuonna se sitten osallistui Miss Drag Queen -kisaan.

Aholan työelämä on nykyään kaksijakoinen. Ravintolatyön korvannut yrittäjyys henkilöstökonsulttina ja työelämätaitovalmentajana. Mutta eniten arkea ja vapaa-aikaa siivittää drag. Managerin tehtäviin kuuluu kaikenlaisen kuskailun, markkinoinnin ja järjestelyn lisäksi myös ”vaihdoissa auttaminen”. Kun Taipaleen Sheila-hahmo vetää estradilla 25 minuutin mittaisen shown, jossa hän muuntuu Tina Turnerista Paula Koivuniemeksi ja edelleen vaikka Whitney Houstoniksi liki 20 kertaa, sekunneissa tapahtuva vaatteiden vaihto vaatii tarkan apurin.

– Mä oon siinä kyllä aika nopee, Ahola myhäilee.

Salamavaihdot onnistuvat myös Miss B:n ja Jaydenin kanssa. Aholahan on ”järjen pyhä ääni”.

– Siis koska me ollaan silleen tosi tosi rauhallisii, ni on hirveen hyvä, että Tauno on siinä vaatteiden vaihdossa kans tosi rauhallinen!

Lasiseinät helkkäävät, kun pöytäseurue remahtaa taas nauramaan.


Ahola tietää eläneensä jo ravintolavuosinaan kuplassa, jossa hän varsin harvoin törmäsi muuhun kuin homojen hyväksyntään. Nykyään ennakkoluulot ovat sitäkin harvinaisempia. Kymmenessä vuodessa Suomi on avartunut entisestään, mutta silti historia toisti itseään vielä kuusi vuotta sitten. Silloin Ahola ja Taipale rekisteröivät parisuhteensa. Aholan silloisessa työpaikassa ensin onniteltiin ja sitten irtisanottiin.


Lasiseinän toisella puolella levittäytyy sateinen kansalaistori. On sunnuntai, ja Jussi Halla-aho on juuri valittu Perussuomalaisten puheenjohtajaksi. Ahola ja työkaverit intoutuvat analysoimaan omaa drag-positiotaan yhteiskunnassa. Taipale puhuu drag-taiteen mahdollistamasta näyttämökehon monipuolisuudesta, jonka avulla kyseenalaistetaan vallitsevia normeja.

– Me kaikki tehdään tätä taiteen ja viihteen takia, mutta siinä rinnalla on aina tämä keskustelu seksuaalisuudesta.

Jayden Marsin ja Miss B:n mielestä drag on tavallaan immuuni ennakkoluuloille. Ei dragia voi kyseenalaistaa. Kun heitä katsoo, ei voi kuin nyökkiä.

Kyse on mittasuhteista.

– Ihmisen seksuaalisuus on iso asia. Sen rinnalla joku perussuomalaisten puolue on vaan niin hirveän pieni asia.


Vuonna 2006 Merja Kyllönen teki töitä myyjänä Suomussalmen apteekissa. Vuodesta 2014 lähtien hänen työpaikkansa on ollut Euroopan parlamentin istuntosali. Kuva: Mathieu Cugnol

Vaatimattomuutta vaaliva luokkaretkeilijä

Jalat maassa ja sahajauhot kuivina. Siinä on elämänohje, joka on vienyt Merja Kyllösen reilussa kymmenessä vuodessa suomussalmelaisen apteekin myyjästä Euroopan parlamenttiin ja vasemmistoliiton presidenttiehdokkaaksi.

Vuonna 2006 Kyllönen oli vastavalittu PAMin edustajiston jäsen. Pam-lehden numerossa 19/06 uudet edustajat esiteltiin lätkäkortteina. Kyllönen valitsi kuvitteelliseksi pelipaikakseen vasemman laitahyökkääjän.

Hän oli valmistunut vuosituhannen alussa ammattikorkeakoulusta bioanalyytikoksi. Työpaikka löytyi lapsuuden kotikunnasta apteekista, jossa Kyllönen oli ollut harjoittelussa lukion jälkeen. Apteekkityössä yhdistyivät terveydenhuollon koulutus ja tutut myyjän työt, tuumi Kyllönen, joka aloitteli poliittista uraansa kunnan ja maakunnan luottamustehtävissä.

PAMin edustajistoa ja apteekkia yhdisti yksi asia: lokerointi.

Töissä Kyllönen huomasi, että apteekissa henkilöstöryhmien välisiä hierarkioita vahdittiin tarkasti.

– Apteekissa on erilaisia ammattilaisia ja tehtäviä rajataan osin ymmärrettävistä syistä. Joustava osaamisen hyödyntäminen oli kuitenkin siellä vieraampaa kuin kaupassa.

Ammattiliiton valtuustosta Kyllönen muistaa toimialojen keskinäisen vastakkainasettelun ja vertailun.

– Ei oltu sillä tavalla yhtä suurta perhettä kuin olin kuvitellut. Myöhemmin jakolinjojen on ollut pakko lientyä, talouden kriisit ovat vaikuttaneet edunvalvontaan yhdistävästi, hän arvioi.


”Vasemman laiturin” valintaa PAMin edustajistoon seurasivat vuoden 2007 eduskuntavaalit. Kyllönen meni läpi Oulun vaalipiiristä yli 7000 äänellä, uusi paikkansa vuoden 2011 vaaleissa ja päätyi liikenneministeriksi Jyrki Kataisen (kok.) sateenkaarihallitukseen. Nousu kansakunnan päättävään eliittiin näyttäytyy johdonmukaisena ja nopeana. Luokkaretkenäkin.

– Nykyistä tulotasoani ajatellen kuulun ilman muuta eliittiin, mutta olen tietoisesti välttänyt luokkahyppyä. Koen edelleen olevani sama työläisperheen tyttö, Kyllönen sanoo.

Hän kertoo vaalivansa tiettyä vaatimattomuutta ja saavansa siitä joskus myös kritiikkiä.

– Minua on pidetty epäsovinnaisena poliitikkona ja annettu ymmärtää, etten käyttäydy arvolleni sopivasti.

Kyllösen kuherruskuukausi valtakunnanpolitiikassa jäi lyhyeksi. Vuonna 2008 alkoi taantuma, suuret irtisanomiset ja monien ihmisten kohdalla pitkittynyt työttömyys.

– Olin lähtenyt kansanedustajan työhön siinä kuvitelmassa, että on mahdollista jakaa hyvää ihmisille. Yhtäkkiä ei ollutkaan enää mitään jaettavaa.

Taantuma ja siitä seuranneet poliittiset ratkaisut ovat Kyllösen mukaan vieneen Suomea takaisin kohti luokkayhteiskuntaa. Lokerointi ei vähene, se lisääntyy.


Vaikka kansanedustajuus ja meppiys ovat vieneet Kyllösen työpaikan ensin Helsinkiin ja myöhemmin Brysseliin ja Strasbourgiin, on koti edelleen Suomussalmella. Sinne hän yrittää ehtiä kerran viikossa, mutta ainakin kahden viikon välein. Kunnanvaltuutettukin hän on edelleen.

Kotona odottavat paitsi puoliso ja yhteiset koirat, myös Kyllösen lapsuudenperhe. Se on tärkeä peili, johon Kyllönen vertaa itseään ja toimintaansa luottamustehtävissään.

– Ei siitä pienipalkkaisen arjesta kohdallani vielä kovin kauaa ole. Luotan siihen, että lähipiirini kyllä muistuttaa, jos olen joskus unohtamassa taustani.

Pamilaisuudesta Kyllönen on saanut mukaansa asiakaslähtöisen ajattelun.

– Poliitikko on minusta kansan palvelija ja sillä tavalla asiakaspalveluhommissa, hän sanoo.

Kun Kyllöseltä kysyy, mikä elämässä on samoin kuin kymmenen vuotta sitten, löytyy vastaus nopeasti.

– Luontosuhde, rakkaus kotiseutuun ja avioliitto.


"Parempaa kuin lottovoitto", kuului Pam-lehden otsikko vuonna 2006 julkaistussa jutussa, jossa kerrottiin Natalia Martikaisen valinnasta vuoden kotkalaiseksi. Nykyään Martikainen saa energiaa pitsinnypläyksestä, salilla käynnistä ja – kuten ennenkin – ihmisistä. Kuva: Juha Metso

Vuoden onnellisin

Vuoden 2010 positiivisimmaksi kotkalaiseksi valittu Natalia Martikainen ei tiennyt seitsemän vuotta sitten, millaiselle koetukselle hänen myönteisyytensä tulevina vuosina joutuisi.

Vaan ei pidä huolestua: tänä aikana Martikainen on viimeistään osoittanut sen, että tuolloinen valinta ei mennyt väärään osoitteeseen. Äänessä viivähtää liikutus, kun Pam-lehdestä soitetaan vuosien jälkeen. Ja värähtelee äänessä jutustelun aikana muitakin sävyjä. Iloa, onnea ja toiveikkuutta.

– Tässähän meinaa ihan itku tulla, kun muistelee sinne saakka. Paljon on muuttunut, mutta sama ihminen täällä on, hauskaa että muistitte minut. Toisaalta kyllä vanhat asiakkaatkin muistavat, kun heitä tulee kaupungilla vastaan, Martikainen kertoo.


Vanhassa lehtikuvassa Martikainen ylittää iloisesti tuuletellen Kotkan torin harmaan katukivetyksen.

Sitten Martikaisella kipeytyivät hartiat ja kädet, ja hän päätti yrittää hakeutua vähemmän tai edes eri tavalla kuormittaviin töihin. Asiakaspalvelu oli, ja olisi yhä Natalian juttu.

– Pääsin vuonna 2014 työkokeiluun Haloselle ja he ottivat minut töihin. Rintasyöpädiagnoosin sain kuukauden kuluttua. Rutiinitarkastuksessa se löytyi, eli aivan alkuvaiheessa, mutta olihan se silti järkytys. Se päättyi onnellisesti. Toinen rinta poistettiin ja asia on kunnossa, Natalia kertoo.

Kunpa syövät olisivatkin rajoittuneet vain hänen omaan sairauteensa. Huolia on lisännyt se, että Martikaisen Moldovassa asuva isä sekä suomalainen anoppi sairastavat syöpää.

– Mieheni lähti tänäänkin viemään anoppia Helsinkiin sädehoitoon. Isällä taas on keuhkosyöpä, eikä Moldovassa saa yli 70-vuotiaana ollenkaan sellaista hoitoa kuin Suomessa.

Työtilannetta Kotkassa Martikainen kuvaa vaikeanpuoleiseksi. Työhalut 53-vuotiaalla olisivat kovat ja hakemuksia hän on lähettänyt tasaisesti.

– Olen kuitenkin saanut vuokrafirmasta hyvin vuoroja. Samalla olen yrittänyt päästä työvoimatoimistoon keskustelemaan uudelleenkoulutuksesta. Olen yrittänyt saada sinne yhteyden huhtikuusta alkaen, ja eilen sieltä vihdoin soitettiin. Minulle on varattu aika.


Ihmisten kanssa huolet unohtuvat. Sellaiseen työhön Natalia tähtääkin, siis mieluiten ihmisten keskelle asiakaspalveluun.

– Ihmisistä saa aina tukea ja olen ajatellut, että vapaaehtoistöitäkin voisi tehdä. Itse asiassa olen vähän autellutkin, kun kotiseudulle (Moldovaan) rakennetaan uutta kirkkoa. Olen nyplännyt heille pitsiä, vienyt kynttilöitä ja lahjoittanut vähän rahaakin.

Ihmisten keskelle Natalia päätyy tyypillisesti myös Moldovan vierailuillaan.

– Sielläkin mummot kerääntyvät ympärilleni juttelemaan. Sellainen kai olen, hän naurahtaa.

Kotkassa on Natalian mukaan iloisimmat ihmiset, mitä hän tietää. Ystäviä on ja tuttuja vielä enemmän. Ehkä Martikaisen voisi valita uudelleen, vaikkapa elinikäisesti Kotkan positiivisimmaksi.

– Mä rakastan Kotkaa. Lenkillä tulee mukavia ihmisiä vastaan ja heidän kanssaan tulee juteltua. Ja merenrannalla tykkään istua, jolloin tunnen, että olen onnellinen.


Lue kaikki seitsemän haastattelua Pam-lehdessä 8/2017, joka ilmestyy 26.6.Tallenna

Kirjoittanut: Sini Saaritsa, Mari Areva, Matias Manner, Maija Ikkala ja Solja Virkkunen