Työelämä - 20.04.2017 klo 12.35 - Nro 5/17 - Artikkeli

Piilottelu vie voimia – sukupuolivähemmistöihin kuuluvien työttömyysaste on korkeampi kuin koko väestön

Piilottelu vie voimia – sukupuolivähemmistöihin kuuluvien työttömyysaste on korkeampi kuin koko väestön

Peili näyttää Anukatariina Solosen sellaisena, joksi hän itsensä tuntee. Kuva: Lassi Kaaria

(Pam-lehti 5/2017) Sukupuoli-identiteetin salaaminen syö valtavasti ihmisen voimia, sanoo Anukatariina Solonen. Hyvässä työyhteisössä valmistaudutaan etukäteen siihen, että niin asiakkaana kuin henkilöstössäkin saattaa jonain päivänä olla ihminen, joka ei sujahda tuttuun mies- tai naislokeroon.

– Joskus ihminen on itse vahva eikä anna tilaa syrjinnälle.

– Mutta eihän syrjimättömyys saa siihen perustua. Ei pidä olla niin, että arka ihminen joutuu kärsimään, sanoo Anukatariina Solonen.

Solonen oli mukana tekemässä viime vuonna kyselyä, jolla selvitettiin sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten kokemaa syrjintää työelämässä. Hän on aktiivi Dreamwear Clubissa, joka on lähinnä transvestiiteista koostuva yhdistys ja yksi kyselyn taustajärjestöistä.

– On äärimmäisen harvinaista, että transvestiitti on töissä omana itsenään. Pelkomme ovat usein todellisuutta suuremmat.

Solonen toteaa, että vaikka Suomen tilanne on parempi kuin monessa muussa maassa, se ei silti tarkoita, että se olisi hyvä tai hyväksyttävä. Sitä paitsi transvestismi poistettiin tautiluokituksesta vasta 2011. Tätä taustaa vasten voi kysyä, miten yksikään aikuinen transvestiitti on uskaltautunut esiin omana itsenään.

Syrjintää selvittävän kyselyn 114 vastaajasta valtaosa oletti, että asia tiedettiin työpaikalla. Nämä vastaajat olivat pääasiassa trans- ja muunsukupuolisia.

– Heidän onkin vaikea piilottaa identiteettiään matkallaan omaksi itsekseen, Solonen sanoo.

Tuloksista voi lukea paljon myönteistä kehitystä, mutta myös toivottomuutta.

– Yhteiskunnassa on selvästi kaksi toisilleen vastakkaista trendiä. Vääjäämätön löydös oli, että on toisaalta karkeaa syrjintää, mutta toisaalta kaikki eivät koe lainkaan syrjintää.

Lähes 41 prosenttia vastaajista koki, ettei esimiehen taholta ollut tullut minkäänlaista syrjintää, ja melkein 30 prosenttia sanoi esimiehen jopa kannustaneen identiteetin suhteen.

Mutta vastauksista löytyy myös niitä, jotka pitävät kaapissa pysymistä turvallisimpana vaihtoehtona. ”Mie en välttämättä jaksa ruveta riitelemään”, sanoo yksi. Toinen pelkää entistä pahempaa syrjintää, kolmas potkuja.

Itsensä salailu voi syödä valtavasti voimia. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien työttömyysaste on korkeampi kuin koko väestön. Pätkätöitä tehdään paljon, ja ajaudutaan töihin, jotka ovat koulutusta vaatimattomampia. Alisuorittaminen on Solosen mukaan hyvin tyypillistä. Voimia ei riitä työuran rakentamiseen, ei aina edes työssä pysymiseen. Silloin puhutaan jo syrjäytymisestä.

– Peräänkuulutan sitä, että työpaikkojen henkilöstökoulutuksiin pitäisi aina saada mukaan tasavertaisuuteen liittyvät asiat, hän sanoo.

– Asiat pitää tehdä tutuiksi ja luonteviksi, silloin niistä katoaa mystisyys ja negatiivisuus.

Lisää aiheesta Pam-lehdessä 5/2017, joka ilmestyy 21.4.

Kirjoittanut: Tiina Ritala