Työelämä - 23.02.2016 klo 16.00 - Nro 2/16 - Artikkeli

Nollapiste

Nollapiste

"Ne, jotka aiheuttavat hämminkiä, tuottavat huonosti tai ovat sairauslomalla, voidaan pudottaa kelkasta", Katri Sankari sanoo. Kuvaaja: Mikko Vähäniitty

Katri Sankari saa kohta syliinsä 0-vuotiaan kuopuksensa. Kun äitiysloma loppuu, hänellä saattaa olla myös työtunteja nolla. Hänellä on 0-sopimus.

Laukku on pakattu valmiiksi. Pinnasänky odottaa uutta tulijaa. Autoa on lämmitetty kovilla pakkasilla niin, että taipaleitten takaa Jyväskylän Vesangasta pääsee sairaalaan saman tien. Laskettu aika on neljän päivän päästä, ja Katri Sankarin, 30, vatsa on iso.

– Ensimmäinen lapsi – ja nyt tämä toinen – ovat ne syyt, joiden takia haluan työn, jossa on vähimmäisaika sovittu, hän sanoo.
Sankari on ollut vajaan vuoden rakennussiivoojana. Raskausaika meni töissä hyvin, mitä nyt mieliteoksi tuli tupakansavulla käyminen.

– Ukot polttavat rakennuksilla tauolla. Kuljin ohi nokka pystyssä. Voi, miten ihana tuoksu!

Sankari ei tiedä, onko hänellä paluuta työpaikkaansa äitiyslomansa jälkeen. Hän kysyi asiaa esimieheltään ennen vapaalle jäämistään.

– Voi olla, riippuu tilanteesta, onko tarvetta, minulle sanottiin.

Raskaus on onnellista aikaa. Ei täällä keittiön lämmössä ihan heti tule mieleen, että lapsen syntymä sysää nollatuntisopimuksilla työskentelevät ja tarvittaessa töihin tulevat (TTT) kuilun reunalle.

0-tuntilaista tarvitaan koko ajan

Nollatuntisopimuksella solmitaan työsuhde, joka tarjoaa esimerkiksi 0-37 työtuntia viikossa. Työnantaja joko antaa töitä tai ei anna. Sankarilla on TTT-sopimus, jossa ei siinäkään luvata vähimmäistyöaikaa.

Tilastokeskus on ensimmäisen kerran selvittänyt nollasopimuslaisten ja ilman tuntitakuita työskentelevien määrää. Vuonna 2014 heitä oli 84 000. Se on 4 % palkansaajista.

Heistä yli puolella työnteko oli pääasiallista toimintaa, ei esimerkiksi opiskelu. Yli kolmannes teki Sankarin lailla täyttä työaikaa – he siis eivät ole vain tilapäistyövoimaa.

Kun Sankarilla riitti täysiä työpäiviä 5 päivänä viikossa, hän tohti kysyä työsopimukseen muutosta, jotta ei kokisi olevansa jatkuvalla koeajalla. Vastaus oli käsien levittely ja se, että kaikilla täällä on samanlaiset sopimukset. Siivoojia oli 30–40.

– Tässä pelataan vain työnantajan omaan pussiin. Ne, jotka aiheuttavat hämminkiä, tuottavat huonosti tai ovat sairauslomalla, voidaan pudottaa kelkasta, Sankari sanoo.

Työnantaja voi koska tahansa karsia nimiä listalta, joten työntekijän mielipiteet ovat riski. Sankari huokaa, että hän nyt on vain aina tottunut avaamaan suunsa.

Työvuoroja tarjottiin sähköpostitse edellisenä päivänä. Sankari tietää enemmän kuin kuin moni muu. Myös sen, että höllässä työsuhteessa työntekijä voi kieltäytyä vuorosta.

Sankari on joustanut lähes koko työuransa tekemällä nollasopimuksilla töitä, mutta perheellistyminen pani ajattelemaan. Työssä ei aina ole kerrottu työvuoron päättymisaikaa, mutta Sankari sen tiedon tarvitsi: nyt 4-vuotias esikoinen, Toivo, oli haettava tiettyyn aikaan hoitopaikasta. Oli pakko olla tiukkana. Ajelua Tikkakoskella olevan hoitopaikan, työkohteiden ja kodin väliä tuli jopa yli 100 kilometriä päivässä. Äläkän jälkeen hänelle tarjottiinkin työvuoroja vähän aikaisemmin, mutta työpaikan nuoremmat eivät uskaltaneet olla yhtä vaativia.

– Harmitti nuorten puolesta. He elävät ihan vain työlle ja nuorten pitäisi saada tehdä muutakin, Sankari sanoo.

Suunsa hän avasi edellisessäkin siivousfirmassa, ja siellä hän sai vuorot tietoon viikoksi kerrallaan, mutta työt vähenivät 2:ksi 4 tunnin päiväksi viikossa.

– Jouduin lopettamaan sen työn, sillä palkka ei riittänyt kuittaamaan bensoja ja lapsen hoitomaksuja.

Välimäki välitilassa

Kodinhuoltajaksi valmistuneen turkulaisen Katja Välimäen, 25, tunnit putosivat nollaan siinä vaiheessa, kun hänen piti palata sairauslomalta töihin siivousliikkeeseen. Työsopimuksessa luki 0–38 tuntia viikossa, mutta töitä oli 20–25 tuntia viikossa. Seuraavan päivän vuorot hän sai tietoon iltapäivisin. 9 kuukauden jälkeen Välimäki jäi sairauslomalle työperäisen käsivaivan vuoksi. Työpaikassa lähes kaikki siivosivat nollasopimuksella. Sairausajan palkat maksettiin, kun liitto puuttui asiaan, mutta sairausloman jälkeen työtunteja ei enää tarjottu.

Yt-neuvotteluja irtisanomisaikoineen ei ole, työtunnit vain romahtavat nollaan. Nollasopimustyöntekijä jää roikkumaan outoon välitilaan – hän ei tiedä, onko töissä vai ei. Turun TE-toimistosta neuvottiin viime keväänä, että Välimäen on ensin löydettävä uusi työ ja irtisanouduttava vasta sitten. Nollatyösuhteesta irtisanoutuva kun voi saada karenssin eli menettää määräajaksi työttömyysturvan. Välimäki ei ole löytänyt uutta työtä.

– Ei ole kenellekään hyväksi, jos joutuu työn aikana pelkäämään työsuhteen epävarmuutta. Siitä tulee olo, että työntekijät eivät uskalla tuoda asioita esiin ja kertoa mielipiteitä.

– Mielestäni tällä sopimusmuodolla työnantajat kiertävät velvoitteitaan. Tämä ei ole edes joustoa vaan sanelua.

Lain ulkopuolella

Lainsäädäntö ei tunne nollatyö- eikä TTT-sopimuksia. Niiden eroksi katsotaan, että nollatuntisopimuksissa työntekijän oikeus kieltäytyä tarjotuista vuoroista on epäselvä asia, etenkin jos työntekijä on työsopimuksessa lupautunut ottamaan vastaan lisätunteja. PAMin neuvontapäällikön Juha Ojalan mukaan TTT-työsuhteissa, joissa keikat ovat omia määräaikaisia työsuhteitaan, työntekijä voi päättää, ottaako työtä vastaan vai ei. Siinä mielessä ne ovat rehdimpiä.

Kaupan alalla sekä majoitus- ja ravitsemisalalla työehtosopimukset kieltävät nollatuntisopimukset. Siksi onkin erikoista, että nämä alat kuuluvat niiden kolmen alan kärkeen, jossa on Tilastokeskuksen mukaan eniten ilman vähimmäistyöaikaa olevia työntekijöitä.

Kaupan alalla työnantaja- ja työntekijäliitto ovat yhtä mieltä siitä, ettei nollasopimuksia saa käyttää ja että TTT-sopimukset ovat sallittuja, kunhan määräaikaisille keikoille löytyy lain vaatima peruste. Ojalan ohje on, että jos myyjälle merkitään vuorot työvuorolistaan eikä hänellä ole mahdollisuutta kieltäytyä niistä, ei kyseessä ole TTT-työntekijä, vaan osa-aikainen työntekijä, jonka kanssa on sovittava keskimääräisestä vähimmäistyöajasta.

Kaupan liiton työmarkkinajohtajan Anna Lavikkalan mukaan alalla tarvitaan määräaikaisuuksiin pohjautuva keikkakäytäntö. Hän puhuu puitesopimuksista, joilla työnantaja ja työntekijä sopivat ehdot keikoille. Ojala korostaa, että PAM ei ole sopinut mallista, jolla edistetään tällaisten työsopimusten solmimista.

Kiinteistöpalvelualan työehtosopimuksessa ei ole mainintoja näistä höllistä työsopimuksista. Vartiointialan työehtosopimuksessa TTT-työntekijät ovat ns. reservityöntekijöitä.

Jos työn tarve on jatkuvaa, ei nollasopimuksia tulisi Ojalan mukaan käyttää niilläkään aloilla, joilla niitä ei ole suoranaisesti kielletty. Yrityksille tämä on myös imagoasia.

– Minkä kuvan se antaisi, jos joku vuokraisi markkinoilla 0–45 neliön asuntoa? Ojala rinnastaa.

Viime hallituskaudella kolmikantainen työryhmä listasi nollatuntisopimuksien ongelmakohtia. Yksimielisyyttä ei tullut siitä, mitä epäkohdille pitäisi tehdä. Ei tehty mitään.

"Kohta ei enää soiteta"

– En ole iljennyt sanoa, että en tule, oululainen Pirjo Miettinen, 57, sanoo. Vaikka majoitus- ja ravitsemisalan ekstra saa kieltäytyä vuorosta, ei se niin helppoa ole. Häneltä aina kysytään, käykö vuoro.

– Olen yrittänyt sovitella omat menoni. Se on niin, että jos kovin rupeat kieltämään, sulle ei kohta soiteta.

Koko uransa tällä alalla tehnyt Miettinen on vuodesta 2012 lähtien työskennellyt 5 alan työpaikassa ja niistä 4:ssä hän on ollut ekstrana ilman vähimmäistunteja. Jonakin viikkona ei ole työtä, sitten pikkujouluaikana voi olla 14 tunnin päiviä putkeen. Soviteltu päiväraha luo jotain turvaa, samoin elämäntilanne. Mies hoitaa eläkkeellä kodin niin, että rouva voi käydä töissä. Lapsetkin ovat lentäneet pesästä.

– Nyt ei ole enää velkaa, enkä ole ladytyyppinen, että pitäisi olla aina uusi kretonki.

Hän on tottunut ajattelemaan, että elämä kantaa, vaikka tässä pitääkin ”vanahana kalakkunana” taistella työtunneista nuorten kanssa. Yrittäjääkin hän ymmärtää.

– Mistä maksat vakipalkkoja, jos ei raha kolahda tilille? Potuttaa silti se, kun ei se raha kolahda omallekaan tilille.
Ravintola-alalla on iät ajat ollut ekstroja. Pitopalveluita tai kaksi iltaa viikossa auki olevia yökerhoja ei hoideta ilman heitä, työnantajaliitto MaRan työmarkkinajohtaja Eero Lindström sanoo.

– Neuvonnassamme sanomme, että jos sidonnaisuus kasvaa – työntekijä tekee vaikka vuoron joka viikko – hän on työehtosopimuksen tarkoittama osa-aikatyöntekijä, jolle pitää sopia vähimmäistuntimäärä ja jolla on velvollisuus ottaa vuoro vastaan, Lindström kertoo.

Lama-aikoina ekstrat yleistyvät aina, PAMin sopimusasiantuntija Seija Rouhiainen tietää.

Talohaaveesta totta

Hiljainen tienoo ja lumisade. Yksikerroksinen omakotitalo Vesangassa on vasta valmistunut, sivurakennus on vielä laudoittamatta. Miehen vanhempien mailta lohkotulta tontilta kaadettiin paljon puita, ja niillä lämpiävät sauna ja keittiön puuhella. Noin 20 kilometrin pituinen, vanhojen kuusten reunustama tie Jyväskylään on kumpareinen.

– Työelämä tökkii, mutta muuten elämässä on kaikki hyvin, Sankari nauraa.

Pankki antoi lainaa rakentamista varten. Sankarin tekemien työtuntien määrä oli ratkaiseva, ei työsopimuksen tuntimäärä. Auttoi siinä sekin, että metsäkoneen kuljettajana toimiva aviomies Petri Lahtinen on vakituisessa pestissä.

Sankari on tehnyt työtä nollatuntisopimuksilla koko työelämänsä, vain noin kahden vuoden ajan hänellä on ollut osa-aikaisen vähimmäistunnit. Hän valmistui rakennusmaalariksi 21-vuotiaana. Maalausta rakennuksilla oli keväisin ja kesäisin, ja 10 vuoden ajan tienestiä tuli ravintolatöistä.

– Silloin olin nuori, perhettä ei ollut ja töitä oli helpompi ottaa vastaan lyhyin varoitusajoin. Minulla saattoi olla 3–4 vuokrafirman kanssa nollasoppari ja pyörittelin sitä palettia.

Osasta vuokrafirmoja soitettiin työvuoroista, toisissa vuorot valittiin netistä. Varmempaa oli päästä suoraan ravintolan listoille, ja Lahdesta Sankarille jäikin mukavat muistot eräästä tällaisesta vakituisen oman ekstran paikasta.

– Joissain paikoissa tehtiin selväksi, että en ole talon omaa väkeä. Vaikka tein töitä 3–4 kertaa viikossa.

Tiesitkö, että jos ravintolan ekstralla työhön sitoutuminen kasvaa, hänet katsotaan osa-aikaiseksi ja silloin pitäisi sopia vähimmäistyöaika?

– Ai jaa, tämä oli mulle ihan uusi juttu. Ei ole missään tullut vastaan, että saisi pysyvämmän sopimuksen. Jaa-a, vain niin! hän nauraa.

Työntekijän pitää itse tietää ja osata vaatia, Sankari päättelee. Silti ei heti saa luovuttaa, jos ei vakituista työtä irtoa.

– Se työnhaku on itsessään osa työtä.

Hänen mielestään opiskelijat ja ammatikseen työtä tekevät ovat silti eri asia.

– Jos tekee työtä ammatikseen, silloin edes 15 tuntia viikossa sopimuksessa loisi jonkinlaista pohjaa, Sankari sanoo.

Nollatuntisopimukset ovat nousseet keskusteluun nyt, kun kansalaisaloite ajaa niiden kieltämistä ja 18 tunnin viikoittaista vähimmäistyöaikaa sitä haluaville. Aloitteesta jätettiin pois muun muassa opiskelijat, joiden elämäntilanteeseen keikkatyön on katsottu sopivan. Eduskunnan täysistunnossa käsiteltiin Operaatio Vakiduunin laatimaa aloittetta 18. helmikuuta. Sieltä se siirtyi valiokuntakäsittelyyn.

Faktaa nollasopimuksista:

Koeaika: Ikään kuin jatkuva ”koeaika”.
Työsuhteen vakiintuminen: Jos 0-sopimuksella tai TTT-sopimuksella oleva työntekijä on työssä viikoittain tai säännöllisesti, ilman että vuoroa erikseen häneltä kysytään, ja nimi on vuorolistassa, niin tosiasiassa hän on osa-aikainen työntekijiä. Silloin kaupan ja marava-alan työehtosopimuksen mukaan hänelle tulee määrittää vähimmäistyöaika. Työn katsotaan lainsäädännönkin pohjalta vakiintuvan, mutta säännöt eivät ole selkeät.
Työn vastaanottaminen: Elämän suunnittelu vaikeutuu, jos vuoroja tarjotaan lyhyillä varoitusajoilla. On epäselvä asia, missä määrin nollasopimuksella oleva voi kieltäytyä tarjotusta työvuorosta. Jos työntekijä on työsopimuksessa antanut suostumuksensa lisätyön vastaanottamiseen, se laajentaa työntekijän velvollisuutta ottaa työtä vastaan. TTT-sopimuksissa työntekijällä on selkeämpi oikeus kieltäytyä vuorosta.
Työn tarjoaminen: Lisätyötä on annettava nollasopimuksella olevalle, mutta ei TTT-työntekijälle.
Sairausloma: Sairausajan palkkaa maksetaan vuorolistaan merkityiltä tunneilta. Jättämättä listan tekemättä työnantaja voi käytännössä kiertää sairausajan palkan, ellei työehtosopimuksessa muuta sanota. Nimi saattaa myös jäädä listasta pois siinä vaiheessa, kun työntekijän sairastuminen tulee tietoon.
Vuosiloma: Mahdollisuutta palkalliseen vuosiloman pitämiseen ei useinkaan ole, vaan vuosiloma korvataan lomakorvauksella.
Työterveyshuolto: Joskus työnantaja voi rajata työterveydenhuollon palveluja tietyn ajan työssä olleille tai tietyn tuntimäärän tekeville.
Perhevapaat: Nollasopimuksella oleva saattaa jäädä ilman työehtosopimuksen mukaista äitiys- ja isyysvapaan palkkaa. Takeita työn jatkumista vapaan jälkeen ei ole.
Työsuhteen päättyminen: Ei irtisanomisaikoja, vaan työtunnit jätetään tarjoamatta, jolloin työntekijä jää epätietoiseksi, onko hän työssä vai ei. Vaarana on työttömyysturvan karenssi, jos työntekijä irtisanoo työsuhteen töiden loppumisen vuoksi.

Lähde: TEM raportti 33/2013 Nollasopimukset-työoikeudellinen selvitys

Kirjoittanut: Marja Ikkala