Työelämä - 15.02.2015 klo 16.43 - Nro 2/15 - Artikkeli

Villin kuntosalialan ryhtiliike

Villin kuntosalialan ryhtiliike

Juha Koivunen, Katja Felin, Hannele Kykkänen ja Ella Sorsa vetävät leukaa. Kuva: Mauri Helenius

Fit24-kuntokeskuksessa on innokas työporukka. Nämä nuoret punnertavat villille alalle tolkullisia työehtoja.

Musiikki raikuu. Aulassa ohi painelee eläkeikäisiä treenikasseineen. He ovat menossa näin aamupäivällä seniorijumppaan ja salille.

Istumme kuntokeskuksen toimistotilassa. Urheiluvaatteisiin pukeutuneet työkaverukset kehuvat työpaikkaansa: täällä on kaikki hyvin. Hannele Kykkänen on henkilökohtaista ohjausta tarjoava personal trainer, liikuntaneuvoja ja lisäksi seniorivastaava. Katja Felin on liikuntaneuvoja ja urheiluhieroja, Juha Koivunen opiskelee liikuntaneuvojaksi oppisopimuksella ja asiakaspalvelutyötä tekevä Ella Sorsa on niin ikään oppisopimusopiskelija.

Klaukkalan Fit24:ssä näillä neljällä työntekijällä on työsuhde. He ovat kaikki uusia PAMin jäseniä, alle 24-vuotiaita. Lisäksi täällä on niitä jumpanvetäjiä, jotka ohjaavat ryhmiä kakkostyönään toiminimellä, kuten alalla on tapana.

Työkaverukset kertovat, että oma liikuntaharrastus houkuttaa tähän työhön ja se näkyy työotteessa. Felin on pesäpallonpelaaja. Hän vetää kuntonyrkkeilyä ja kahvakuulaa harjoitusotteella. Tanssitaustan omaavan Kykkäsen zumba- tunneilla otetaan tanssiaskelia. Koivunen on käynyt monet urheilulajit läpi ja sanoo olevansa täällä jokapaikanhöylä. Myyntityöhön keskittynyt Sorsa ei ohjaa liikuntaa, mutta urheilija hänkin on, kilpaileva esteratsastaja.

Fit24 on pieni keskus, eikä kuulu ketjuihin.

Perhehenki ja suorat puheet

Työkaverusten mielestä hyvä ilmapiiri juontuu ainakin pomoista, työkavereista ja siitä, että kaikesta voi puhua vapaasti.

"Perhehenki", Kykkänen sanoo.

"Tänne voi tulla minkälaisena päivänä tahansa, aina saa henkistä tukea. Välillä tulee halauksia ja välillä sanotaan, että ryhdistäydy", Felin jatkaa.

"Mulla oli kerran törkeän huono päivä, kaikki meni hanuriin", muistelee Koivunen. Silloin pomo Jaakko Ahovaara vei hänet syömään ja keskustelemaan.

Kykkänen on ollut alalla nelikosta pisimpään, 23 vuoden iästään huolimatta jo 6 vuotta. Hän on työskennellyt kolmessa alan yrityksessä ja monissa toimipisteissä eri puolilla Uuttamaata. Kykkänen opiskeli alalle kolme vuotta ja oli vielä työssä samaan aikaan. Melkoiset ruuhkavuodet siis. Hän tietää paljon myös ravitsemuksesta ja testaamisesta.

Senior adviserina juuri Kykkänen tuottaa liikuntapalveluja vanhemmille asiakaille, joita tänään on paikalla parikymmentä. Hän muun muassa vetää heille liikuntaryhmiä ja järjestää patikointi- ja hotellimatkoja. Fit24 on saanut ikäihmisten huomioimisesta tunnustuksen. Se valittiin K-kuntokeskukseksi 2014. Tähän K-verkostoon kuuluu keskuksia, jotka täyttävät tietyt laatuvaatimukset.

Kykkäsen mukaan kuntokeskus tuo senioreille myös yhteisöllisyyttä ja sosiaalisuutta.

"Tänne tullaan moikkailemaan tuttuja."

Missä ovat bodarit? Mielikuva hikisistä ja lihaksikkaista miehistä kuntokeskusten asiakkaina elää sitkeänä. Kykkäsen mukaan oikeasti nykyään saleilla käyvät monenikäiset ja -kuntoiset ihmiset. Heillä naisia on jo enemmistö.

Kuntosalien asiakasmäärät ovat kasvaneet 2000-luvulla, myös yli 66-vuotiaiden. Kasvunvaraa on vielä, sillä muutama vuosi sitten joka kymmenes eläkeikäinen kertoi tekevänsä lihaskuntoa kohentavaa harjoittelua.

Nykyään ihmiset tietävät, miten iso merkitys lihasvoimaharjoittelulla on liikkumis- ja toimintakyvyn ylläpitämisessä. Kävely, kotivoimistelu, pyöräily ja uinti ovat silti yleisempiä.

Standardeja koulutukseen

Villinä tunnetun kuntokeskusalan ja sitä kautta oma tulevaisuus kiinnostavat Kykkästä. Hänestä on hyvä, että personal trainerien koulutukseen ollaan tekemässä standardeja. Koulutus on ”räjähtänyt käsiin”. Nyt eri tasoisia koulutuksia saa tarjota kuka vain.

Selviää, että alan toimialajärjestö Suomen kunto- ja terveysliikuntakeskus lanseeraa maaliskuussa yhdessä suurimpien kouluttajien kanssa suomalaiset koulutusstandardit personal trainereille. Selvästi määritelty ammattinimike siitä ei edelleenkään tule.

Kykkäsen mukaan personal trainer ohjaa asiakkaita henkilökohtaisesti, ja mukana on aina henkinen valmennus.

"Siihen työhön ei pätevöidy vain sillä, että oma rasvaprosentti on 7", Kykkänen naurahtaa. Sellaistakin hän on joskus kuullut, kun on haastatellut työnhakijaa.

Työehtosopimus olisi saatava

Kykkänen ja hänen työkaverinsa kaipaavat standardeja myös palkkoihin. Kuntokeskusalalla ei ole työehtosopimusta, joka määrittäisi työehdot.

"Tessi pitäisi saada. Tämä on tosi villi ala, täällä ei ole mitään sääntöjä", Kykkänen sanoo. Kilpailutilanne olisi reilumpi, jos eri firmat pelaisivat henkilöstön kanssa samoilla säännöillä.

Miten palkat määräytyvät nyt?

"Naamakertoimen mukaan. Palkkasuosituksiakin on, mutta ne ovat vain suosituksia", Kykkänen kertoo. Suosituksia on antanut ainakin ammattiliitto Erto.

Felin tekee 8 tunnin työpäivästään puolet Fit24:n palveluksessa, toisen puolen hän toimii hierojana toiminimellä ja laskuttaa työstä työnantajaansa. Alan palkkatasoa pitäisi hänen mukaansa nostaa, sillä vaikkapa jumpanvetäjälle yksin musiikin valinta ja koreografian suunnittelu ovat työläitä.

"Lisäksi alalla keplotellaan: jos tunnille ei tule jumppareita, et saa palkkaa."

Työehtosopimuksessa pitäisi mainita iltalisätkin. Hänestä on hassua, että vaikka heidänkin työaikansa painottuu iltoihin, niin iltalisiä ei ole niin kuin seinän toisella puolella K-kaupassa.

Palveluammatti parhaimmillaan

Siitäkin keskustellaan, että kuntokeskustyö on palveluammatti. Se vaatii taitoa lukea ihmistä: kenelle voi sanoa suoraan, että sinun pitäisi laihduttaa 10 kiloa? Liikunta ja painoasiat ovat salilla ykköspuheenaiheita, mutta kun ne on käsitelty, niin moni hikinen uurastaja avautuu perhekriiseistä ja muusta, etenkin tällaisessa pienessä kuntokeskuksessa.

"Tulee vastaan sellaista, että tiedän jonkun elämästä enemmän kuin hänen kumppaninsa. Empatiakykyä tarvitaan paljon", Kykkänen sanoo.

"Kyllä se näkyy asiakaspalvelupisteessäkin, että tänne tullaan purkamaan paineita", Sorsa sanoo.

He ovat sparraajia. Puhe palaa helposti siihen, miten liikunta, kaikki tämä punnerrus ja jumppa, lisäävät ihmisen hyvinvointia. Tämä on selvästi keskeinen motivaattori tehdä työtä.

Mutta hei, eivätkö nämä mustat ja kolisevat kuntosalilaitteet ole monelle ihmiselle yksiä kroppaa rääkkääviä kidutuspenkkejä?

Felin innostuu. On siinä sitäkin, kärsimystä. Vaan se tässä työssä ihanaa onkin: kun näkee miten ihminen ylittää itsensä.

"Ensin siitä tuntuu pirun pahalta, ja aina se lähtee tyytyväisenä pois."

Koivunen kokee tehtäväkseen madaltaa kynnystä niin, että ihmiset eivät pelkäisi laitteita.

Kuntosalin puolella juoksumatto suhisee tasaisesti. Se luo rytmiä painojen nostamiseenkin. Eräs naisseniori vetää hikipisarat naamalla taljaa niskan taakse. Hänellä on syynsä uskaltautua näihin vekottimiin: hän sanoo haluavansa pysyä mahdollisimman pitkään erossa toisesta laitteesta, nimittäin rollaattorista.

PAMilla halu tehdä työehtosopimus

PAMin työehtoasioista vastaava johtaja Jaana Ylitalo sanoo, että liitolla on halu ja valmius tehdä kuntokeskustyöntekijöille työehtosopimus. Tätä yritettiin jo muutamia vuosia sitten, mutta silloin se kilpistyi liian mataliin alimpiin palkkoihin. Nyt ongelmana on neuvotteluosapuolen puuttuminen. Heikosti järjestäytyneet alan yrittäjät eivät ole löytäneet työnantajaliittoa.

PAM on lähestynyt kuntokeskuksia tiiviimmin viime syksystä. Tavoite on saada kasvavalla jäsenmäärällä ”selkänojaa” työehtosopimusneuvotteluille, Helsinki-Uudenmaan alueen aluepäällikkö Risto Sorsa sanoo. Hän sanoo suoraan, että työehtosopimusta todella tarvittaisiin, sillä monesti työsuhteen ehdot ovat pöyristyttäviä. Yrittämisen riskiä siirretään helposti työntekijälle.

"Jos esimerkiksi asiakas irtisanoo sopimuksensa kuntokeskuksen kanssa, siitä saattaa koitua sanktioita työntekijälle."

Suomen kunto- ja terveysliikuntakeskus SKY on toimialajärjestö, ei työmarkkinajärjestö. Sen puheenjohtaja P.-C. Nordensved sanoo, että työehtosopimuksen tekemisestä on keskusteltu alalla vuodesta 2002 lähtien, mutta toimiala ei ole siihen vieläkään valmis.

"Taulukkopalkan este on, että alalla ei ole virallisia ammattinimikkeitä eikä osaamistasovaatimuksia", hän sanoo.

"Alan palkkaehdot ovat erittäin vapaasti sovittavissa, ja keskinäinen kilpailu pitää ne tasapainossa."

Sats Elixian maajohtajan Anne Ketolan mukaan aiemmin harrastuspohjalta toiminut kasvuala ottaa nyt askeleita ammattimaistumiseen. Työehtosopimus voi olla jossain kohtaa ajankohtainen. Nyt keskiössä on toimintojen kehittäminen, kuten pt-koulutuksen standardointi.

Kirjoittanut: Marja Ikkala